Noitakäräjät

HISTORIA

Sano totta saraheinä,
puhu totta puruheinä.
Jos totta puhut
pääset korealle koivistolle,
heleälle heinistölle.
Jonset totta puhu,
pääset kiven alle kirkumaa,
palan alle parkumaa.



Noitakäräjien
synty

Ruoveden Noitakäräjien isä oli yhteiskoulun rehtori
Oiva Hernesniemi, joka kirjoitti räätälintyönä
Kotiseutu- ja Museoyhdistyksen 50-vuotisjuhlaan näytelmän Antti Lieroinen, Ruoveden noita.
Hän myös keksi kunnallisessa ideakilpailussa
ehdottaa paikkakunnalle kesätapahtumaa,
jonka keskushenkilö Lieroinen olisi.

Kun kuntaa ei vetovastuuseen Noitakäräjistä saatu, päätti sisuuntunut kotiseutuväki yrittää omin voimin,
ja joukko kulttuuriuskalikkoja tarttui toimeen.
Muistojen ja taideperinteiden
vaalimiseen omistautuneen
korkeakulttuurin aitovierillä oli
tilaa omaehtoiselle taideharrastukselle ja
kotoisalle kansanjuhlalle.
Noitakäräjä-aate juurrutettiin Ruovedelle
yhtä ovelasti kuin kristinusko
aikanaan pakanamaahan: uutta ja omaleimaista
vanhan päälle rakentaen.
Antti Lieroinen, Ruoveden noita ei ollut mikä
tahansa teatteriesitys, vaan ensisijaisesti ruoveteläiseen menneisyyteen pohjaava historiallinen näytelmä.
Se aloitti näytelmien sarjan,
joka alun toistakymmentä vuotta leimasi
Noitakäräjät kotiseudulliseksi perinnejuhlaksi.
 




KESÄKULTTUURIN LIPPULAIVA


Kun Noitakäräjien ketju alkoi,
elettiin aikaa, jolloin kulttuuri käsitettiin kapea-alaisesti
ja välimatka siitä viihteeseen oli todella pitkä.
Noitakäräjiä järjestävä Perinnetapahtuma karttoi
alusta alkaen heppoista huvittamista.
Sitä vastoin sen ansiot taiteen ammattilaisten
ja harrastajien välisten
raja-aitojen kaatajana olivat merkittävät.
Noitakäräjien syntyaikoina ja niiden alkuvuosina
Noitakäräjät oli paitsi
tärkein myös miltei ainoa
kulttuuritapahtuma paikkakunnalla.
Näin muukin kulttuuritarjonta alkoi keskittyä sen
ympärille ja Ruoveden harrastajakulttuurissa
koettiin 1970-luvun lopulla
ja 1980-luvulla melkoinen kukoistuskausi.

Noituutta etsimässä

Noitakäräjät oli kesätapahtuman nimenä alusta
alkaen hyvä mainosvaltti.
Sen tuomalla julkisuudella on voitu
korvata puuttuvat mainosmarkat.
Noituuden osuus käräjäohjelmassa ei
alunperinkään ollut kovin suuri.

Kaksilla ensimmäisillä
Noitakäräjillä 1971-1972 Antti Lieroisen
noitaoikeudenkäynti nähtiin
kesäteatteriesityksenä Museonmäellä.
Sitten se unohtui moneksi vuodeksi,
kunnes Noitakäräjien ydinohjelmaksi kehiteltiin näyttävä hevoskulkue, jossa käräjäväki
kyydittiin Laivarantaan.
Siellä käytiin Lieroisen noitaoikeudenkäynti
ja siunatuksi lopuksi sytytettiin polttorovio Reppukarille. 


Pitkäksi aikaa ainoaksi noituuteen liittyväksi vakio-ohjelmaksi jäi 1984 aloitettu ja edelleen ohjelmassa oleva Ruoveden Vuoden Noidan nimeäminen. Siinä tuomittu julkistetaan Noitakäräjien markkinatorilla, jossa valitulle luetaan leikkimielinen tuomio. 

Noituus teemana alkoi saada tuulta siipiensä alle vasta 2010-luvulla. 
Sen alussa Ruoveden Perinnetapahtuma muutti yhdistyksen nimen Ruoveden Noitakäräjiksi ja noitaviestin kuljettaminen Runoilijan tiellä alkoi. 
Kolmena vuonna Ruoveden noidat kuljettivat Tarjanne-laivalla noitakesän avausviestiä Tampereelta Virroille ja kahtena viime vuonna Virroilta Muroleeseen. 

Viime vuosina on myös Noitakäräjien tapahtuma-aikaa hajautettu koko Noitakäräjäviikolle, ja aika monet uusista tapahtumista ja tilaisuuksista sivuavat "noituutta".


Tähän pyritään

Noitatietouden lisäämisen
lisäksi Noitakäräjien
toinen ydintehtävä
on ruoveteläisen kulttuurin
ja sen omaehtoisuuden
esiin tuominen.
Siihen kuuluu osallistumisen ilo
ja toiminnan tuoma tyydytys.
Sen lisäksi ei tarvita muuta
kuin onnea, uskallusta ja
talkoohenkeä.
Niiden turvin Noitakäräjät
on selvinnyt
pian viiden vuosikymmenen
verran kestäneestä taipaleestaan.
Niitä se tarvitsee myös jatkossa.

Tapani Uusiniitty

Ota meidän Facebook-sivu seurantaan, niin kuulet
ensimmäisten joukossa juhlavuoden riennoista!